Fanijournalismia

Kuva julkaistu Soundin ystävällisellä luvalla.

Törmäsin Twitterissä Soundin kolumniin rock-journalismista. Siinä kirjoittaja Teppo Vapaus vaatii rock-journalismilta rohkeutta: pelotonta iholle menemistä informatiivisen musajargonin sijaan. Olen tästä täsmälleen samaa mieltä. Liian monta kertaa olen ostanut lehden kansikuvan perusteella, koska idolini naama on ollut siinä, ja joutunut pettymään: ei mitään uutta, mitä en olisi jo tiennyt. Fanina ostan lehtiä joskus pelkästään yhden artikkelin takia (kuten tämä teksti todistaa) ja silloin vaadin laatua.

Mikä meille krantuille fanitytöille tai -pojille sitten kelpaisi? Vastaus: Kaikki. Mahdollisimman paljon eikä mikään yksityiskohta ole tarpeeton. Otamme innolla vastaan idoleistamme kaiken, mitä meille ei ole vielä kerrottu. Ärsyynnymme, jos meille yritetään tarjota "sitä samaa" kuin mitä kaikki muutkin mediat ovat jo aiemmin kirjoittaneet. Fani ei tarvitse alennuskampanjoita tai mainoksia: idolin naama kanteen ja paukut innostavaan sisältöön.

Soundin kolumnissa tarvittava innostus kiteytetään hyvin: "On päässyt unohtumaan, että lajissamme potku munille herättää enemmän tunteita kuin täydellinen tekninen suoritus." Myöskään fanilukija ei jaksa innostua listasta teknisiä laitteita tai pelkästä biografiasta. Haluamme mukaan keikkabussiin, rokkibäkkäreille ja artistin arkeen. Perustiedot meillä on jo, nyt haluamme mielipiteitä ja tunnetta.

Jos artisti ei tunnu antavan itsestään haastattelussa mitään, tutustukaa hänen fanikulttuuriinsa: sieltä löytyy tunnetta takuulla. Faneilla varmasti on näkemys idolistaan ja he myös jakavat sitä auliisti: tarinoita keikkareissuilta, asiaankuuluvaa hehkutusta ja mahdollisesti myös maltillista kritiikkiä jos aihetta on. Fanit eivät ole vain porukka omassa karsinassaan vaan erittäin sisällä artistin julkisessa elämässä.

Harkitsemisen arvoinen vaihtoehto tunteen luomiseksi on myös "faneilta faneille": kohtuullinen korvaus tai vaikka keikkalippu meet & greet -meininkeineen, niin sisältöä syntyy varmasti. Ei välttämättä viiltävää analyysia artistin tuottamasta taiteesta mutta ruohonjuuritason tunnetta ja fiilistä, johon muut fanit voivat samaistua. Faneistakin toki löytyy myös huonoja kirjoittajia, joiden tekstit vaativat enemmän editointia ja silloin haastattelu voi olla parempi vaihtoehto. Jos kiinnostaa, olen mielelläni käytettävissä kummassakin tapauksessa.

Lopuksi vielä muutama vinkki siihen, millaista musiikkijournalismia haluaisin lukea omista idoleistani . Olen tavannut heidät kaikki useamman kerran ja tiedän, että niissä tyypeissä on valtavasti käyttämätöntä potentiaalia sellaisiin haastatteluihin, jotka minä ja muut fanit haluamme ahmia nenä kiinni lehdessä ja mainostaa niitä myös muille.

Aloitetaan Samulista, koska olen menossa katsomaan häntä fanikaverin kanssa kiertueen päätöskeikalle Rytmikorjaamolle lauantaina. Hänestä on rakennettu mediassa kuva taiteellisesta ja vaikeasti lähestyttävästä hattupäästä ja tämä oli omakin mielikuvani ennen tarkempaa tutustumista. Oikeasti Samuli on rempseä ja reilu tyyppi, jonka lähestymistä ei tarvitse todellakaan jännittää. Verbaliikka ja itseironia ovat hänen suurimpia vahvuuksiaan. Käyttäkää niitä myös journalismia tehdessänne: kommelluksia, sana-assosiaatioita, jotain muuta kuin toimittajan lyriikka-analyysia.

Sitten loogisesti Samulin kitaristiin Mikkoon. Saattaa aluksi olla vähän varautunut (tai sit se olin vaan minä), mutta oikeasti lempeä tyyppi, jolta löytyy vahvaa näkemystä monelta eri osa-alueelta: kitaristi, ruokaharrastaja, bloggari, käsikirjoittaja ja paljon muuta. Mikosta ei ole juurikaan tehty pitkiä artikkeleita johtuen varmasti hänen asemastaan usein artistien jne. taustajoukoissa. Erikoisalan lehdessä voisi kuitenkin olla myös jotain vähemmän mainstreamia ja siihen tilaan Mikko olisi mainio valinta. Paljon enemmän kuin vain Maijan mies.

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä fanitukseni alkulähde Maija. Hänestä on varmasti tulossa keväällä juttuja, kun uusi levy ilmestyy huhtikuussa. Voin jo nähdä silmissäni sen comeback-tuuttauksen. Erottukaa, tehkää jotain muuta. Maijasta löytyy sekä särmää että herkkyyttä ja vakavia mielipiteitä sekä rentoa huumoria, joten valinnanvaraa riittää. Lukisin erittäin mielelläni esimerkiksi studiotyöskentelyn kommelluksista, siitä miten Maija on omasta mielestään muuttunut artistina tai vaikka hänen (todennäköisestä) uudesta bändistään. Entä millainen on uusi keikkabussi tai rutiinit ennen keikkaa? Kertokaa heti kaikki.

Fanityttö Heidi