3. syyskuuta 2014

Rumba kutsuu mua

Maanantaisin harvemmin tapahtuu mitään jännää. Silloin palaudutaan viikonlopusta, palataan arkeen ja kerätään voimia loppuviikkoon. Kutakuinkin tätä rataa kulki munkin maanantaini, kunnes tapahtui jotain. Se jotain oli tässä tapauksessa viaton Facebookin linkkijako: Kerkko Koskinen Kollektiivista juttua uusimmassa Rumbassa. Kun olin tarkistanut ilmestymispäivän maailman hitaimmalla nettiyhteydelläni, ryntäsin lähimmälle R-kioskille. Lehti oli pakko saada ja mielellään mahdollisimman pian.

Tässä vaiheessa on ehkä syytä mainita, että mulla on lähes koko fanitusaikani (noin 10 vuotta) ollut tapana ostaa kaikki lehdet, joissa on Maijasta juttua. Parina viime vuonna olen myös ruvennut säästämään näitä lehtileikkeitä myöhempää muistelua varten. Joitakin kuvia olen leikannut irti (tekstiä tuhoamatta) ja ne ovat päätyneet koristamaan kotini erilaisia purkkeja ja purnukoita. Summa summarum, kallista (noin 7 euroa per lehti) mutta hoituupa sisustus siinä samalla.

Myös tämä kyseinen Rumban artikkeli päätyy ainakin lehtileikekokoelmaan, ja kuva ehkä jonkun rasian tai laatikon kylkeä koristamaan, mutta kiinnostavinta sitä oli maanantaina lukea tässä ja nyt: Kerkko Koskinen Kollektiivin naiset puhumassa Kerkosta, kollektiivista ( ensi perjantaina ilmestyvältä levyltä on julkaistu sinkut Tallinnan-lautta ja Lokki sekä Vapaudesta)  ja omista uristaan. Mulle kiinnostavinta olivat tietenkin Maijan osuudet ja ilokseni sain jakaa tätä innostustani toisen Maijasta suuresti pitävän ihmisen kanssa. Todettiin yhdessä, että Maija on niin kaunis nainen, missä vaatteissa tahansa.


Oon mä onnekas, kun elämässäni on tällä hetkellä tyyppejä, jotka innostuvat samoista asioista ja ihmisistä kuin itse fanitan. Samuli-fanitusystävämme kanssa järkkäsimme juuri Kouvolan keikan liput ja majoituksen ja sovimme yrittävämme moikata bändiläisiä sekä Kouvolassa että Korjaamolla. Syyskuu tulee olemaan näiden ja muutaman muun kivan tyypin ansiosta kiireinen mutta ihan mahtava.

Aina näin ei kuitenkaan ole. On ihmisiä, jotka tietoisesti pyrkivät pahoittamaan mun mieleni (ei kaikki kritiikki) : he väheksyvät tätä ihanaa fanitusharrastustani, epäilevät järjellisyyteni tasoa ja irvailevat ilkeästi fanitustoimistani. Se harvoin on hauskaa läppää joskaan ei täytä kiusaamisenkaan tunnusmerkkejä. Silti lainaan tässä Lukiolaisten Liiton hienon #Kutsumua -kampanjan ideaa: En ole hullu friikki, kutsu mua intohimoiseksi fanitytöksi. Sitä olen, ylpeästi.

Fanityttö Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti