Posse on Parasta

Näkymä eturivistä hetkeä ennen lähetystä

Kuten kerroin viime kerralla, viikkoni huipentui perjantaina Possen livelähetykseen. On aina erikoiskiva päästä seuraamaan ammattilaisten työskentelyä, se on jopa kiinnostavampaa kuin hiottu lopputulos. Ennen shown alkua ja sen loputtua sekä mainoskatkoilla näkee tv-persoonista toisen puolen: fiilistelyä ja rentoa oleilua ilman suorituspaineita. Siinä on jotain kiehtovan inhimillistä.

Oma suhteeni Posseen on lyhykäisyydessään: loistavaa viihdettä, komeita miehiä eikä Mikon mukanaolo ole lainkaan innostusta laskeva tekijä, päinvastoin. Possen ohjelmakonsepti on nerokas: tarpeeksi älyvapaata sekoilua ja mausteeksi vähän jännitystä stunteista ja herkkyyttä haastatteluista. Ylivoimaisesti parasta on, että Duudsonit, Jaska ja Aku ovat valmiita uhrautumaan viihteen nimissä: riisutaan vaatteita, syödään epämiellyttäviä asioita ja otetaan jäävettä niskaan. Usein myös viikoittain vaihtuvat vieraat lähtevät leikkiin mukaan. Oma heittäytymiskykyni voisi olla koetuksella. Lupaan yrittää, jos kutsu tulee!

En viitsi hirveästi spoilata ohjelman sisällöstä, jos jollain on vielä se Katsomosta tsekkaamatta, mutta mukana on ainakin pommeja, alastomia miehiä ja naiskauneutta. Todistin tätä kaikkea aitiopaikalta eturivistä, mutta kuvaamisen sijaan keskityin kiljahtelemaan ja taputtamaan kämmenet punaisina. On muuten vähän yllättäen fyysisempää puuhaa kuin keikoilla fiilistely ja studiolamppujen kuumuus muistuttikin keikkapaikkojen hikitasoa.

Vaikka ohjelma itsessään oli loistava, reissun kohokohdaksi muodostui kuitenkin fanityttöilyhommat sen jälkeen. Ensin kävin pyytämässä nimmarit ja yhteiskuvan Duudsoneiden Jukalta ja Jarnolta, ihania kohteliaita herrasmiehiä molemmat. Ehdin hetken tarkkailla, kuinka kivasti koko Posse-jengi huomioi fanejaan, kunnes oli rynnättävä ulos odottamaan Mikkoa. Tai siis priorisoin, koska halusin.

Niin tosiaan, selvitin etukäteen Twitterissä, että Mikko oli showssa paikalla kulisseissa käsikirjoittajan ominaisuudessa. Ilmeisesti on yleinen käytäntö (ja loogista), että käsikirjoittajat ovat lähetyksissä seuraamassa kättensä jälkeä, joten edellisen kirjoituksen hätäilyni oli turhaa. Kun olin vielä ehtinyt panikoida, että Mikko olisi ehtinyt livahtaa studiolta kotiin ennen kuin tulimme ulos, hymyni taisi olla aika leveä bongatessani hänet pihalta.

Vaikka heillä oli Jenni Pääskysaaren, toisen käsikirjoittajan, kanssa kiire taksiin, Mikko ehti kuitenkin poseeraamaan yhteiskuvassa ja vaihdettiin päällimmäiset fiilikset illasta. Lisäksi toteutin Seinäjoen Putroilun jälkeen antamani uhkauksen ja laitoin sinne tarkoitetut fanilahjat (Mikon, Samulin ja muiden Putro-jätkien kiertueen päätöslahjat) Mikon matkaan. Oli varmasti mielenkiintoista raahata kolme lahjapussia kotiin, kun hänellä oli jo ennestään isot kantamukset. Olin siis jälleen vähän vaikea fani, mutta ainakin osaan arvostaa hänen panostustaan.

Kokonaisuudessaan en olisi tähän hätään keksinyt parempaa tapaa viettää perjantai-iltaa (jos ei Samulin tai Maijan keikkoja lasketa) ja Posse-reissu piristi muuten vähän alavireistä viikkoani. Nyt nauttikaamme viikonlopusta ja ensi viikolla uudet aiheet. Ainakin voisin sanoa sanasen Maijan Videoblogi-radiokuunnelmasta ja mahdollisesti joko Hyvistä ja huonoista uutisista tai sitten vuoron saa toivepostaus omasta musiikillisesta matkastani.

Katsellaan ja palataan asiaan!

-Fanityttö Heidi