10. syyskuuta 2014

Kerkko Koskinen Kollektiivi: 2


Kuva: Aki Roukala / Universal Music FI

Ensin tunnustus: en ole aikaisemmin juurikaan tutustunut Kollektiivin tuotantoon. Pari kuulemaani biisiä olivat makuuni liian monimutkaisia ja mikään siinä ei muutenkaan sytyttänyt. Perjantain Kulttuuritalon levynjulkkarikeikalle hankin lipun 99-prosenttisesti vain Maijan liittymisen vuoksi.. Yksi prosentti oli "Kiva kokeilla jotain uutta välillä" -ajattelua. Levyltä irrotetut sinkut Tallinnan-lautta ja Lokki sekä Vapaudesta paransivat mielikuvaani bändistä ja levyn muut biisit jatkoivat samaa linjaa.

Ei Kollektiivin tämäkään levy ole mitään helppoa taustamusiikkia kirjoittamiseen: siihen on maltettava keskittyä kunnolla. Ensimmäisellä kerralla jouduin pakottamaan itseni vain kuuntelemaan, mutta levy paranee jokaisella kuuntelulla. Sinkkubiisien lisäksi ensimmäinen suosikkini oli ironinen Ole tyytyväinen nuorena ja pian hyvien biisien joukkoon liittyi myös rokahtava Oi rakkaus. Luin jostain, että Maijan tekstejä on levyllä kolme ja Tallinnan-lautan ja Vapaudestan lisäksi epäilen kolmannen olevan jompikumpi näistä ensimmäisistä suosikeistani.

Tällä hetkellä olen tykästynyt levyltä myös biiseihin Deja Vu ja Häkkilintu eli lopulta jäljellä on enää kolme biisiä, jotka joko vaativat vielä lisäkuuntelua tai eivät tule kolahtamaan lainkaan. Sanoisin, että käännytysoperaatio on lähtökohdat huomioiden erittäin onnistunut. Tähän kun vielä lisätään se, että yleensä livenä kaikki biisit kuullostavat keikkafiiliksen ansiosta paremmalta kuin levyllä, perjantaita ajatellen tilanne näyttää erittäin hyvältä.

Musta ei tullut kertaheitolla Kerkko Koskinen Kollektiivin fania, mutta lähtötilanteeseen verrattuna prosentit näyttävät jo vähän valoisemmilta: 90-95% Maijalle, prosentti kokeilunhaluun ja loput hyville biiseille. Ottaen huomioon fanitukseni yleisen ehdottomuuden, kutsuisin tätä vähintäänkin kohtalaiseksi myönnytykseksi. Siitäkin huolimatta, että odotan Maijan tapaamista yhä kaikista eniten. Perjantai, tule jo!

Kuunnelkaa tekin Kollektiivin 2-levyä Nyt-liitteen nettisivuilta, sillä on se vähintään tutustumisen arvoinen tapaus. Jaatteko näkemykseni sen huippukohdista ja antikliimakseista vai oletteko kenties täysin eri mieltä?

Fanityttö Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti