Samuli Putro Lahden Finlandia-klubilla 4.4.2014 ja kiertueen päätöshöpinät

Täällä pitkästä aikaa! Räjäytin fanituksen ulkopuolisen elämäni hetkeksi (ja turvauduin Maijan tuttuihin ja turvallisiin biiseihin selvitäkseni) ja sairastin koko vuoden pöpökiintiön kerralla, joten kirjoittaminen tuntui viikkoja jopa vastenmieliseltä. Pakolliset koulujutut revin kasaan väkisin, mutta nämä intohimoon perustuvat bloggailut siirsin suoraan parempaan aikaan. Se aika on nyt ja bloggailu jatkuu tästä eteenpäin vähintään yhtä aggressiivisen usein kuin se alkoikin. Maanantaina julkaisen vihdoin sen vähän pelottavan "Saankohan kirjoittaa tästä?" -tekstin, johon olen pari kertaa aiemminkin viitannut, mutta sitä ennen palataan vielä hetkeksi Samuli Putron kevätkiertueen tunnelmiin.

Finlandia-klubin keikka huhtikuun alussa oli pitkälti samanlainen kuin Tavastiallakin (edellinen bloggaus), mutta lahtelainen yleisö oli hieman vaisumpaa. Lahdessa vittuilu on kunnioitusta ja herättikin yleisöä parhaiten, mutta bändi sen sijaan piti huolta loistavasta tasalaatuisuudesta tälläkin kertaa läpi koko spektaakkelin. Omalta osaltani huomasin muutaman uuden levyn biisin (Totutusta poiketen, Kellot kappelin ja Tämä on perhe) jäävän koko ajan paremmin mieleen: en tunnusta takellelleeni sanoissa muuten kuin euforian vaikutuksesta.

 Ja joo, paha tapani on hoilata keikoilla mukana aina niin kovaa, että sen jälkeen täytyy pinnistellä kovin saadakseen puhutuksi. Syvimmät pahoitteluni raakkumisesta, eturivin vierustoverit. Finlandia-klubilla oma vierustoverini oli pyylevä naishenkilö, jonka ohi näin Samulista vain vilauksia. Tilanne olisi vaatinut kyynärpäätaktiikkaa, mutta tyydyin kohtalooni ja tuijottelin sitten vain kitarointia koko keikan, ei lainkaan huono huono vaihtoehto sekään.

Keikan jälkeen Samuli tuli moikkaamaan fanejaan, mutta tämä toivoton torvelo oli unohtanut levyn ja nimmaritussin kotiin. Jos joskus voi sanoa #EpicFail, nyt on se hetki. Onneksi kuulin Mikolta (tapasimme jälleen, jee!), että keikkoja on kesäfestareiden jälkeen vielä joitain syksylläkin, joten uusi yritys silloin. Kuka käy saman artistin keikalla 11 kertaa hankkimatta nimmaria ja/tai yhteiskuvaa itse solistilta? Minä, kaikessa sekopäisyydessäni. Mikon kanssa niitä kuvia (ja nimmareita) on monta, joista muutama jopa ihan onnistunut. Kuvauksellisuudessani on pahoja puutteita, siksi noin viidestä kuvasta yksi onnistuu.

Kuvahöpinät sikseen ja kiertuepalautetta kehiin: yleisarvosana loistava, lisääkin olisi jaksanut eikä lainkaan kyllästytä. Uuden levyn biisit toimivat loistavasti livenä, suosikkeina Milloin jätkät tulee ja Synnyin tahtomaan sut sekä vanhasta biisistä tehty rokkiversio Hoidetaan kämppä Berliinistä. Balladeista pysäyttävimpiä olivat vanha tuttu Elämä on juhla ja uuden levyn Älkää unohtako toisianne. Ennen kuin huomaan luettelevani koko keikkasetin biisi kerrallaan, tyydyn toteamaan, että ainoa kohta, josta en oppinut pitämään, oli alkuintro. Tämä sama ongelma oli myös edellisen levyn keikoilla ja pätkä taisi jopa olla eri silloin, joten diagnosoin itseni intro-ongelmaiseksi. Ennen kesän ja syksyn keikkoja pelkkiä introja kuunteluun siis!

Kaiken kaikkiaan Samulin kevätkiertue oli osaltani onnistunut, elämyksellinen ja ihana. Sain kokea lyhyen ajan sisällä kolme erilaista (risteily, Tavastian hurmos ja Lahden jäyhyys) keikkaa, tavata idoliani Mikkoa ja höyrytä näillä keikoilla vapaasti loistavassa seurassa. Kiitos kun jaksoitte sähköjänistelyäni ja kiitos myös teille, jotka kestitte aikataulunatseiluani, loputtomia keikkahöpinöitäni ja sitä, etten aina ollut muille asioille ihan läsnä.

Seuraava fanitusreissu on näillä näkymin Mikon improvisoitu kitarakeikka toukokuussa ja sen jälkeen onkin pitkä aika Ruisrock-rymistelyihin. Keikkakalenteria odotellessa ja sen jälkeen kivoja ja edullisia majoitusratkaisuja kehitellessä. Tässä välissä blogi täyttyy yleisistä fanitusajatuksista ja muista teemaan liittyvistä höpinöistä. Tiedossa on ainakin yksi kirja-arvostelu, mahdollisesti levy-arvosteluja ja keikkareissun selviytymispaketin toinen ja kolmas osa. Maanantaina kuitenkin ajatuksia pariskunnan fanittamisesta. Julkaisu jännittää ja pelottaa jo nyt.

Aurinkoista viikonloppua!

Fanityttö Heidi