Oma suhteeni Samuli Putroon alkoi kunnolla syksyllä 2012 Tavalliset hautajaiset -levyn julkaisun aikoihin. Sitä ennen omistin miehen ensimmäisen soololevyn ja olin kuunnellut Zen Cafetakin satunnaisesti. Tämä on yksi niistä kohtaamisista, joista saan kiittää fanitustani. Kahdeksan keikan jälkeen sen voi todella todeta kannattaneen. Pari kertaa olen hänet nopeasti tavannut, erittäin fiksu kaveri ja hauska myös haastatteluissa. Ihan kenen tahansa röökitaukoa ei voisi mennä häiritsemään ja harvalla on pokkaa puhua radiossa omista sänkytaidoistaan. Kaksi kriteeriä, joiden jälkeen ihminen ei voi olla perseestä.
Edellisestä levystä tykkäsin erittäin paljon ja nälkä kasvaa syödessä, joten uutukaista kohtaan odotukset olivat erittäin kovat. Eka sinkkubiisi Kuka tahansa kelpaa aiheutti pienimuotoisen hätääntymisen: "Tanssibiisi?! Nouuu, te olette rokkibändi!" Sain ilokseni eilen todeta, että epätoivon parkaisuni oli pahasti ennenaikainen: Samuli Putro on edelleen rock. Seuraavassa muutamia ajatuksiani levyn biiseistä. Kursivoidut kohdat ovat sensuroimattomia fiiliksiäni ensimmäiseltä kuuntelukerralta.
1. Taitekohdassa
tarina
Levyn avaavan nimikkoraidan keskiössä on omissa korvissani pariskunta, joista nainen tuskailee lapsettomuuttaan ja mies urapaineitaan. Molemmat kriiseilevät omaa ikääntymistään ja yrittävät samalla jaksaa toisiaan.Henkilöhahmot ovat niin tunnistettavia, että nään silmissäni biisiin pohjautuvan elokuvan täynnä arkirealismia. Biisissä ei ärsytä mikään, todennäköistä sinkkubiisimateriaalia.
2. Kuka tahansa kelpaa
Kalle Ahola-soundit
Seuraavaksi se pelottava ensimmäinen sinkku, joka usean kuuntelukerran jälkeen on jo ihan ok. Tykkään sanoituksesta, mutta sovitus tuntuu olevan jotenkin tukossa. Ehkä siinä tapahtuu liikaa omaan makuuni. Myönnän avoimesti olevani kranttu. Biisin paras kohta on riisutumpi C-osa, jossa sanat pääsevät kunnolla esille.
3. Milloin jätkät tulee
kitarakulku vaatii totuttelua, lähtee pikkuhiljaa
A-osien kitarakulku herätti ensin hämennystä: mikä tämä on? Kuullostaa riitasontuiselta (en tiedä onko oikeasti) ja vaatii muutaman kuuntelukerran, kunnes alkaa kuullostaa täysin luonnolliselta. Toisaalta kitara pakottaa kuuntelemaan sanoja, joiden pohdintaa leimaantumisen pelosta ei kannata päästää korviensa ohi. Yksi levyn parhaita biisejä ja toimii varmasti myös livenä loistavasti.
4. Kellot kappelin
iltaan tai sunnuntaiaamuun
Biisi, joka tuntuu avautuvan jokaisella kuuntelukerralla paremmin ja paremmin. Tässä biisissä on potentiaalia ns. Kehon voimaa -ilmiöön`(biisi edelliseltä levyltä) eli "skippausbiisi" nousee suosikkien joukkoon. Kuunteleminen vaatii keskittymistä ja tyyntä oloa, joten hätähousuisessa mielentilassa skippaaminen on ainakin vielä tällä hetkellä houkuttelevaa. Ei välttämättä parhaita keikkabiisejä, mutta maatessa sängyllä X-asennossa toimii kyllä.
5. Totutusta poiketen
helppoa kuunneltavaa
Biisi kasvaa loppua kohden ja päähenkilön tuska tulee näkyvämmäksi. Voimabiisi, jossa tullaan livenä todennäköisesti näkemään fyysisyyttä ja bändin välistä kemiaa. Spektaakkelibiisi, jossa tapahtuu paljon.
6. Tämä on perhe
sirkus, ”vaikka äiti puuttuu”
Biisissä äidittömyys nousee vahvaksi teemaksi ja herää kysymys, mitä äidille on tapahtunut. Onko hän kuollut vai muuten vaan poissa Esmeraldan elämästä? Biisin tarina näkyy silmissä yksittäisinä kuvina. Tunnelma on hyväksyvä ja onnellinen: äitikriisistä on selvitty yhteisön tuella.
7. Haverisen tyttöjä
mantra
Rauhallisempien biisien jälkeen rytmi on ilahduttavan iskevä ja sanoituksessa näkyy Putron uskomaton kyky pukea suuret tunteet muutamaksi sanaksi. Tuttuja fiiliksiä: pidättelen itkunpuuskaa/se ei saa tulla ja tällä kertaa pidän suuni kiinni/pidän suuni kiinni . Paljastin juuri fiksaationi yksittäisiin kohtiin biisien lyriikoissa: kokonaisuudet ja suuret teemat ovat usein liian vaikeaselkoisia, mutta parin lauseen pätkät pysyvät epärunollisenkin möllin käsityskyvyn rajoissa.
8. Synnyin tahtomaan sut
livebiisi! Zen Cafe
Biisi, joka kolahti heti ensikuulemalta ja toimii edelleen. Yksinkertainen rokkibiisi on vahvasti tämän fanitytön mukavuusalueella. A-osan rumpukomppi (tai joku muu rumpuasia) on kuin luotu taputusrytmiksi. Hyppisin varmasti jos voisin, mutta keskityn näyttämään kiilusilmäiseltä hölmöltä. Joskus yksinkertainen on niin helvetin kaunista.
9. Taximiesten unelmia
piirros, Helismaa-soolo
Biisin ensimmäinen kohtaus on tarkka kuva, kunnes keskittyminen herpaantuu taksikuskien näkökulmaan: kuinka he kuulevat valtavasti elämäntarinoita ja heillä on silti myös omia unelmia. Biisin loppu muistuttaa vahvasti Helismaa-biisin livesooloa. Jos takkia haluaa pyörittää ja heittää lavalla tällä kiertueella, tässä voisi olla hyvä kohta.
10. Älkää unohtako toisianne
puolisoni nyt 2, Putron parisuhdeopas
Herkkä rakkauslaulu, jonka neuvot ovat edellytys sille, että olit puolisoni silloin/olet puolisoni nyt. Jos näitä kaikkia neuvoja muistaisi ja kykenisi noudattamaan, lähentelisi puolisona täydellisyyttä. Romantisoidussa mielikuvassani yksi pariskunta kykenee tähän.
Kohokohdat: Milloin jätkät tulee ja Synnyin tahtomaan sut
Vaatii vielä lisäkuuntelua: Kellot kappelin ja Kuka tahansa kelpaa
Siinä se olisi, arvioni ja fiilikseni levystä. Julkaiseminen tuntuu samalla innostavalta ja pelottavalta. Innostavalta siksi, että näkeekö joku muukin biiseistä samalla tavalla ja pelottavalta siksi, että onnistuinko ilmaisemaan yhden asian tarpeeksi selkeästi. Varmuudeksi siis vielä kerran: levy on erittäin hyvä. Voin suositella erittäin lämpimästi sitä muille ja nautin siitä valtavasti itse. Toivottavasti ette jätä minua risteilyltä rannalle ruikuttamaan tai anna porttikieltoa Tavastialle. Ja nyt Putron neuvoa noudattaen: Riennä jo rimakauhu helvettiin . Aloitteleva bloggari-fanityttö saa kuullostaa juuri siltä. Toivottavasti.
Fanityttö Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti